Vimention

Tänään palautekeskustelussa tuli mainituksi myös uusi sosiaalisen median palvelu nimeltään Vimention. Se on Suomessa syntynyt some-sovellus, jonka avulla voi nähdä mistä maailmalla puhutaan ja millaiset ilmiöt ovat pinnalla. Vimention on siis melko samankaltainen kuin Twitter ja Facebook, mutta siinä viestit yhdistyvät samalle kartalle. Kartta on juurikin se, mikä erottaa Vimentionin muista: palvelussa voi seurata mielenkiintoisia tapahtumia ja ilmiöitä eri alueilla, ja sen avulla voi nähdä, millaisia viestejä ihmiset lähettävät missäkin päin maailmaa.

Toisin kuin Twitterissä, Vimentionissa ei tarvitse tehdä erillisiä hakuja, vaan kiinnostavat asiat löytää karttaa zoomaamalla; mitä kauempaa katsoo, sitä maailmanlaajuisempia ovat keskustelunaiheet. Kartta on yhtä tärkeässä roolissa kuin flow/uutisvirta, sillä siihen ilmestyvästä viestivirrasta voi käyttäjä itse päättää mitä alkaa seuraamaan.

Vimentionissa on mahdollista julkaista kuvia, tekstejä ja videoita. Toisin kuin Flickerissä, niitä ei kuitenkaan ole tarkoitus tallentaa itselle, vaan ennemminkin julkaista muiden iloksi. Esimerkiksi Facebookiin verrattuna, Vimeonissa kaikki on julkista, mutta käyttäjä voi julkaista viestejä myös nimimerkillä. Palvelu ei myöskään ole minä- ja ystäväkeskeinen, vaan keskipisteessä ovat erilaiset ilmiöt ja aiheet. Vimeonissa ei ole piirejä, klubeja, sivuja tai ryhmiä, vaikka muiden tekemisten seuraaminen onkin mahdollista. Vielä toistaiseksi palvelussa ei ole kommunikointia käyttäjien kesken, mutta se voi käyttäjämäärän lisääntyessä toki muuttua.

Facebookin, Twitterin ja muiden sovellusten aikakaudella, mitä uutta Vimention voi tarjota? Perustaja Tomi Hiltusen mukaan Vimention lähti alulle Lontoon mellakoista. Hänen aikeissaan oli matkustaa Lontooseen tuona ajankohtana, mutta mistään ei käynyt ilmi, mitä ja missä oikeasti tapahtuu. Sanomalehdissä oli koosteita ja suurimpia uutisia, mutta edes Twitteriin valuvasta tiedosta ei saanut selvää missä päin tapahtumat ovat. Jos Vimention olisi silloin ollut olemassa, olisi yhdellä silmäyksellä nähnyt mistä päin Lontoota hotelli olisi turvallista varata ja mitkä kaupunginosat kannattaa jättää käymättä.

Kävin mielenkiinnosta tutkailemassa kyseistä sovellusta. Palveluun on mahdollista kirjautua sisään Facebookin tai Twitterin käyttäjätunnuksilla. Mielestäni tuo on helppo ja käyttäjäystävällinen tapa, kun erillistä rekisteröitymistä ei tarvitse tehdä. Nopeasti vilkaistuna melko monet viestit ainakin Suomessa ovat tyyliä "kunhan testailen". Isossa-Britanniassa viestejä ei ole lähetetty, mutta kuvia ihmiset ovat sielläkin julkaisseet palveluun. Itse en ainakaan nyt vielä innostunut Vimentionista, mutta ainakin satunnainen käyttäjä minusta hyvinkin voi tulevaisuudessa tulla. Saa nähdä :)

TripAdvisor

Sain tehtäväksi vielä esitellä pari some-sovellusta, ja ensimmäiseksi ajattelin esitellä TripAdvisorin (luin tämän toivomuksen Riikan blogista :))

TripAdvisor on maailman suurin matkailusivusto, johon on koottu tietoa matkustelusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Sivuilta löytyy matkailijoiden tekemiä arvosteluita ja suosituksia mm. hotelleista, matkakohteista, lennoista ja ravintoloista. Kuka vain voi siis arvostelun sivulle kirjoittaa. Sivustolla voi myös suunnitella matkan sen tyypin mukaan, oli kyseessä sitten perhematka, työmatka tai luksusmatka. TripAdvisorilla on 50 miljoonaa uniikkia kuukausikävijää, ja yli 60 miljoonaa suositusta.

TripAdvisor on todella hyödyllinen työkalu niin paljon matkaavalle ihmiselle kuin majoitusyrityksillekin. Jos esimerkiksi olet suunnittelemassa matkaa Pariisiin ja tarvitset apua hotellin löytämiseen, voit pistää sivuston hakukoneeseen halutun matkakohteen ja ajankohdan minkä aiot kohteessa viettää (ajankohta ei ole pakollinen). Hakukone etsii sinulle kaikki hotellit, jotka ovat vapaana kyseisenä ajankohtana ja joista arvostelu löytyy. Voit lisäksi määritellä millaisen hotellin haluat; romanttisen, perheystävällisen, trendikkään, bed & breakfast -tyylisen, yms. Jos haluat hotellin joltain tietyltä alueelta, sekin on mahdollista. Jokainen hotelli on luokiteltu tähdillä, ja yleensä niistä löytyy myös kuvia, sekä matkailijoiden arvostelut.

Samalla lailla etsitään lentoja; voit määrittää halutun lentokentän, suoran lennon tai välilaskujen kanssa, mihin aikaan haluat lentää ja millä lentoyhtiöillä.

Kun mietitään majoitusyritysten kannalta, on rekisteröityminen (joka on muuten ilmaista) palveluun 50 miljoonan käyttäjämäärällä todella suositeltavaa. Sivustolle voi ladata maksutta 20 kuvaa, ja perustietojen lisäksi hotellista on hyvä kirjoittaa napakka ja muista erottuva kuvaus. Asiakkaita kannattaa kannustaa kirjoittamaan hotellista suositus, sillä tuoreet suositukset mm. nostavat hotellin sijoitusta paikkakuntalistauksilla ylöspäin ja näin tuovat näkyvyyttä. Huonoihin arvosteluihin tulisi myös reagoida, ja kirjoittaa vastaus, mikä osoittaa, että hotelli välittää asiakkaistaan. Jos TripAdvisorin suositukset ovat suurimmilta osin positiivisia, voi sisällön julkaista myös hotellin omalla kotisivulla.

Ongelma, mikä saattaa nousta esille arvosteluita lukiessa (etenkin majoitusyritysten kannalta) on se, että tosiaan kenellä vain on mahdollisuus kirjoittaa arvostelu. Mikä estää kilpailijaa kirjoittamasta karmaisevaa kuvausta naapurihotellistaan? On myös mahdollista, että joku kirjoittaa ylitsevuotavan positiivisia kuvauksia omasta paikastaan, mikä ei sitten vastaakaan todellisuutta.

TripAdvisor pyrkii taistelemaan epäaitoja suosituksia vastaan tarkistamalla niitä talon sisäisen tiimin ja tehokkaan softwaren avulla. Myös oman järjen käyttö on suositeltavaa; yleensä arvosteluita on niin paljon, että enemmistön mielipiteeseen voi luottaa. Harvemmin jos koskaan löytyy arvosteluita, jotka ovat kaikki yksimielisiä.

Itse en ole ikinä TripAdvisoria käyttänyt, vaikka jonkun verran matkustelua harrastan. Viime vuoden Los Angelesin matkaa varten varasin hotellit Hotels.com:ista, mistä löytyy myös samalla tavalla kuvia ja vierailijoiden arvosteluita, ja hotellin pystyy määrittelemään esim. oman budjetin puitteissa. Tällaiset sovellukset ovat kyllä kultaakin kalliimpia, ja todella hyödyllisiä matkan onnistumisen kannalta, sillä arvostelut ovat reaaliaikaisia ja (yleensä) luotettavia. TripAdvisoria aion varmasti siis tulevaisuudessa tulla käyttämään :)

Itsearviointi

Kevät on kyllä mennyt hurjaa vauhtia, tuntuu että vastahan tämä kurssi aloitettiin! Nyt on kuitenkin tullut itsearvioinnin aika. Kurssin alussa asetin tavoitteekseni tutustua paremmin sosiaalisen median työvälineisiin ja miten erityisesti yritykset voivat niitä hyödyntää.

Ensimmäisessä tehtävässä tutustuin Twitteriin ja Facebookiin. Facebook oli minulle se kaikista tutuin some-sovellus, joten siitä oli helppo aloittaa. Myöhemmin kurssin aikana esittelin vielä Sumopaintin ja Screenr-sovelluksen, ja ainakin Sumopaintia tulen varmasti jatkossa käyttämään kuvien muokkaukseen. Hienoa että tuon kaltaisia ohjelmia löytyy netistä ilmaiseksi! Opettajien vimpaimet -välilehdeltä tuli yleensäkin selailtua monia linkkejä, en tosiaan tiennyt mitä kaikkea netistä voi löytääkään. Myös Pinterest -sovellus oli mielenkiintoinen, kunhan aikaa on kesällä enemmän aion varmasti tehdä parit muistitaulut itselleni.

Kurssin alussa epäilin blogia oppimisalustana, tai ehkä epäilin enemmän itseäni olisiko minusta bloginpitäjäksi? Blogeja paljon lukevana pidin sellaisen perustamista jotenkin pelottavana. Ensimmäisen lyhykäisen postausten myötä kynnys kuitenkin heti alentui. Mukavinta oli huomata muiden ihmisten antamat kommentit omiin postauksiin ja myös muiden blogien lukeminen. Valitettavasti kiireen ja lähenevän valmistumisen myötä, postausten teko ja kommenttien kirjoittaminen jäi vähäisemmälle. En varmaankaan jatka blogin pitämistä, se vaatisi enemmän aikaa ja säännöllisyyttä, mutta kokeiluna tämä oli hauska ja erilainen kuin muut käymäni kurssit.

Joskus postausten aiheiden keksiminen tuntui vaikealta, joten tehtävät ja opettajien linkkaamat artikkelit oli hyvä apu. Esseen teko jäi melko viime tinkaan, mutta se onnistui kuitenkin hyvin, joten siihen olen tyytyväinen.

Kurssin myötä minusta on tullut ehkä jonkun verran aktiivisempi sosiaalisen median käyttäjä. Edelleen haluan pitää yksityisyydestäni kiinni, mutta uteliaammin tutustun, mitä kaikkea netistä voi löytääkään.

Facebookin ikäraja

Opettajat linkkasivat ylen uutisen Facebookin ikärajoista. Vaikka esimerkiksi Facebookin ikäraja on 13-vuotta, neljänneksellä alle 13-vuotiaista tili kuitenkin löytyy, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat rekisteröitymisen yhteydessä valehdelleet ikänsä. Vanhemmille tarkoitetuissa sosiaalisen median palveluissa saattaa olla lapsille haitallista materiaalia, eivätkä pienet lapset vielä osaa varjella omaa yksityisyyttään netissä.

Mielestäni vanhempien on nykyään melko vaikea vahtia koko ajan lastensa tekemisiä, koneelle ja nettiin pääsy on helppoa niin monessa paikassa. Monet vanhemmat eivät varmaan edes pidä Facebookia mitenkään vaarallisena paikkana. Facebook on niin suosittu sovellus, että en ihmettele, miksi myös pienemmät lapset ovat siitä kiinnostuneet. Varmaan joitakin se myös kiehtoo juurikin tuon ikärajan takia; halutaan olla osallisena jossain "kielletyssä". Auttaisikohan sosiaalisen median käytön valvomista se, että vanhemmat ovat Facebookissa lastensa kavereita?

Jutun voi lukea täältä: http://yle.fi/uutiset/mediakasvattajat_facebook_ei_sovi_pienille_lapsille/6072441

Chattailystä

Aloin muistella menneitä ja netin käyttöä nuorempana. Nykyään päivässä menee paljon aikaa koneen äärellä, mutta tuli sitä teini-iässäkin vietettyä aikaa chattaillessa. Yläasteella kova sana oli jippii.fi -sivuston chattihuoneet, joihin pääsyä varten piti kirjastosta varata kone itselle (meille kotiin tietokone tuli melko myöhään). Chatissa käytiin kavereiden kanssa ja se oli enemmänkin sellaista harmitonta hauskanpitoa ja roolileikkiä, kun sai arvuutella minkä nimimerkin takana ystävä oli. Irc-galleriassa käytiin vakoilemassa tuttujen kuvia, mutta itse en ikinä tehnyt sinne omaa profiilia. Siihen aikaan luulin, että irc-galleria ja irc ovat sama asia, mutta myöhemmin paljastui, että irc onkin netin pikaviestintäpalvelu, kun taas irc-galleria keskittyy enemmän kuviin.

Myöhemmin kuvaan astui Windows Messenger, pikaviestintäpalvelu, jossa lisäksi pystyi käymään videokeskusteluja, jos koneella oli webbikamera. Messenger on ilmainen sovellus, joka täytyy ensin asentaa koneelle, jonka jälkeen voi lisätä ystäviä lähettämällä heille kutsun, joka täytyy hyväksyä. Nykyään on kuitenkin nähtävästi mahdollista myös liittää Facebook Messengeriin, jolloin voidaan käydä pikaviestikeskusteluita Facebook-kavereiden kanssa, vaikka heillä ei olisikaan Messengeriä. Itse en ole meseä varmaan pariin vuoteen enää käyttänyt, sillä se on osoittautunut vähän turhaksi Facebookin chat-ominaisuuden myötä.

Muistuipa mieleen aika, kun asuin siskoni kanssa, saatoimme joskus kummankin ollessa kotona keskustella mesen välityksellä keskenämme :D Voi noita aikoja..

Naamakirjan 12 ärsyttävintä käyttäjätyyppiä

 Tunnistatko itsesi näistä 12 tyypistä? :)

 1. Kuulkaas-kun-kerron-kaiken-tylsästä-päivästäni. Vuorokaudessa on 24 tuntia, ja myös päivityksiä voi tehdä saman verran.

2. Itsensä mainostaja. Omien saavutusten jatkuva mainostaminen ärsyttävyyteen saakka.

3. Ystävien haalija. "Tässä 1200 läheisintä ystävääni".

4. Juorujen levittäjä. "Michael Jackson on kuollut!" "Brad Pitt ja Angelina Jolie menevät naimisiin!" "Paris Hilton seurustelee avaruusolion kanssa!"

5. Too much info -tyyppi. Mikään tieto ei ole liian henkilökohtaista.

6. Kielioppivirheitä viljelevä. "Ihanaa homena alkaa viikonlopu!".

7. Huomion kerääjä. "Tänään olen surullinen", "Onneksi se on ohi!", "Toivottavasti kuulen hyviä uutisia..".

8. Urkkija. Ei jätä itsestään mitään tietoa, mutta tietää kaiken sinusta.

9. Negatiivinen kiukuttelija. Aina on jotain, mistä valittaa.

10. Paparazzi. Muistuttaa sinua kuvan avulla mitä viikonloppuna tuli 5 promillen humalassa tehtyä.

11. Epämääräisten statusten kirjoittaja. "Arvoitukselliset" statuspäivitykset, tyyliin "Tänään se tapahtui, toivottavasti kaikki meni hyvin."

12. Krooninen kutsujen lähettäjä. "Tein juuri Mikä sarjakuvahenkilö/presidentti/kuollut runoilija, josta et ole koskaan kuullutkaan olet –testin, tee sinäkin!”

Yksityisyys some:ssa

Helsingin Sanomien sivuilla oli julkaistu Maria Lassila-Merisalon kirjoitus "Facebookissakin pitää muistaa yksityisyys". Itselleni on aina ollut itsestäänselvyys pitää profiili yksityisenä, vain kavereilleni julkisena. Tuntuisi ahdistavalta, jos kuka vain pystyisi katsomaan profiiliani ja kuviani. Kun liityin Facebookiin muutama vuosi sitten, en niin paljon miettinyt mitä tietoa sinne pistin, mutta nykyään olen asian suhteen paljon tarkempi. Mielestäni esim. suosikkibändit ja -elokuvat ovat sellaista tietoa, mitä voin hyvin kertoa Facebookissa, mutta esimerkiksi parisuhteen tila on jo henkilökohtaisempi juttu. En myöskään alkaisi työ-asioita siellä ruotimaan.

Sosiaalisessa mediassa julkaistu tieto/statuspäivitys/tykkäys ei ehkä saata tuntua suurelta jutulta, mutta aina täytyy muistaa että siitä jää jälki. Lassila-Merisalo kirjoittaa: "sosiaalisessa mediassa toimittaja edustaa aina myös mediataloaan, eikä talon sisäisiä asioita saa käsitellä. Toimittajia kehotetaan myös muistamaan, että tykkäykset ja ryhmiin liittymiset voivat vaarantaa toimittajan riippumattomuuden ja uskottavuuden". Mitä merkittävämmässä yhteiskunnallisessa asemassa kirjoittaja on, sitä heikompi on myös yksityisyyden suoja. Saattaa kuulostaa epäreilulta, mutta olisi vaikeaa lähteä erittelemään, mitä on sanottu yksityisenä ja mitä julkisena henkilönä.

 Artikkelin pääsee lukemaan tästä: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Facebookissakin+pit%C3%A4%C3%A4+muistaa+yksityisyys/a1305559904839

Pinteresting!

HH some tutuksi-blogissa opettajat mainitsivat Pinterestin, joka on kovaa vauhtia nousemassa suuren yleisön tietoisuuteen. Mikä sitten on Pinterest? Pinterest on ns. virtuaalinen ilmoitustaulu, johon voi kerätä kiinnostavia kuvia, ohjeita yms. mitä netistä löytää. Nämä muistitaulut voi myös jakaa muille ihmisille, ja saada inspiraatiota muiden löydöksistä. Esimerkiksi jos haluat sisustaa kotisi uudelleen, voit pistää Pinterestiin muistiin erilaiset sisustuselementit mitä netistä löydät; kauniit verhot, erilaiset kuviot ja kalusteet. Jos pidät ruuanlaitosta, voit koota ilmoitustaulullesi kiinnostavat reseptit yhteen paikkaan, mistä löydät ne helposti. Voit luoda eri ilmoitustaulut eri asioille, jolloin ne pysyvät hyvässä järjestyksessä.

Vielä tällä hetkellä Pinterestiin tarvitsee kutsun, jota voi pyytää suoraan Pinterestin nettisivuilta. Voit myös saada kutsun joltain, joka on jo liittynyt Pinterestiin, jolloin rekisteröityminen tapahtuu Facebookin tai Twitterin kautta.

Pinterest vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta, olen monesti törmännyt kiinnostaviin ja inspiroiviin kuviin ja ruokaohjeisiin ja paremman keinon puutteessa laittanut sivulle kirjanmerkin Firefoxia käyttäessä, jolloin sivu jää minulle muistiin. Pinterestissä plussaa on kuitenkin se, että siellä voi niputtaa löytämänsä kuvat/reseptit saman aiheen alle, joten niiden järjestyksessä pitäminen on paljon helpompaa.

Tekisi mieli kokeilla sovellusta, mutta mitenhän on tuon rekisteröitymisen laita, kuinka nopeasti tuon kutsun voi saada? Täytyy kokeilla!

Kuvaa ja ääntä!

Tämän viikon tehtävän tarkoituksena on esitellä kaksi julkista some-sovellusta, joissa voidaan käsitellä kuvaa ja ääntä. Tällaiset sovellukset eivät ole minulle niin tuttuja. Olen käyttänyt aikaisemmin vain Poladroid-nimistä sovellusta, jonka avulla digitaaliset kuvat voidaan muuntaa Polaroid-kuviksi.

Ensin ajattelin tutustua Sumo Paint -nimiseen suomalaiseen kuvankäsittelyohjelmaan. Sen avulla voidaan luoda, muokata ja tallentaa kuvia joko omalle koneelle tai verkkoon. Ohjelma tarjoaa työkalut kuvankäsittelyyn suoraan internet-selaimessa. Sumo Paintissa ovat kaikki kuvankäsittelyssä ja piirtämisessä tarvittavat perusominaisuudet, joiden lisäksi ohjelma tarjoaa työkalut myös vaativampaan kuvankäsittelyyn.Palvelun ympärille on myös rakennettu yhteisöllinen verkosto, jonka avulla käyttäjät voivat jakaa kuvat ja piirrokset muiden käyttäjien kesken.
Itse innostuin kokeilemaan Sumo Paintia, ja tykkäsin siitä paljon. Olen jonkun verran käyttänyt Photoshopia, ja nuo kaksi ovat käytöltään hyvin samankaltaiset. Plussaa Sumopaintille siitä, että se on ilmainen eikä sitä tarvitse mitenkään ladata koneelle. Varsinkin pienille yrityksille tämä on hyvä työkalu esim. nettisivuja rakennettaessa ja ihan tavallisia mainoksia tehdessä. Halutessaan Sumo Paintin sivustolta voi myös lunastaa itselleen Sumo Paint pro- ohjelman, joka maksaa 19 euroa. Tällä hinnalla Sumo Paintia voi mm. käyttää ilman internet-yhteyttä.

 www.sumopaint.com

Toinen some-sovellus, johon tutustuin on nimeltään Screenr. Screenr on helppokäyttöinen videointityökalu, jolla voi tallentaa omaa työpöydän näkymää ja videokuvaa sekä ääntä. Se on myös täysin ilmainen, netissä toimiva sovellus, eikä sitä tarvitse siis ladata koneelle (tosin Java täytyy olla koneella, mutta sekin on ilmainen sovellus ja nopea ladata). Itse en kokeillut Screenr:iä, koska koneellani ei ole Javaa, mutta muiden käyttäjäkokemusten perusteella kyseessä on tykätty ja hyödyllinen sovellus. Screenr videon voi jakaa esim. Twitterissä tai Youtubessa. Työelämää ajatellen, Screenr voi olla apuna asiakkaan ja yrityksen välisessä kommunikoinnissa, sen avulla voidaan esim. demonstroida jonkun tuotteen käyttöä tai ratkaista ongelmia.

www.screenr.com

I think therefore I blog

 

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan bloggauksesta.

Luen blogeja - pääasiassa muoti- ja matkailublogeja - päivittäin. Yleensä päiväni alkavat sillä, että selaan läpi tutut blogit samalla kun syön aamupalaa. Mielestäni on mielenkiintoista päästä kurkistamaan tavallisten ihmisten elämään ja ajatusmaailmaan, vaikka joskus kauhistelenkin miten jotkut uskaltavat kertoa arjestaan niin avoimesti. Omalla naamallaan esiintyminen vaatii kyllä melko paksua nahkaa ja hyvää itsetuntoa, sillä anonyymisti kommentoivat lukijat voivat olla joskus melkoisen julmia. Hyvä kirjoittaja voi kuitenkin saada kerättyä itselleen suuren lukijakunnan, jolloin bloggauksesta voi tulla taloudellisesti kannattavaa, ja jopa työ.

Suuressa osassa blogeja, joita luen, on mainoksia. Mainokset saattavat herättää suuriakin tunteita lukijoissa, jotkut ilmoittavat, etteivät aio enää lukea kyseistä blogia niiden takia, joitakin se ei taas haittaa ollenkaan. Jotkut bloggaajat selittävät mainostuksen ilmoittamalla mainostavansa vain niitä asioita joihin itse uskovat tai joita itsekin käyttävät. Jotkut ovat jopa solmineet yhteistyösopimuksia erilaisten yritysten kanssa, jolloin yritysten tuotteet mainitaan kirjoituksissa useammin.

Yksi yhteistyökumppani bloggaajille on Indiedays-sivusto. Indiedays on muotiin, tyyliin ja kauneuteen keskittyvä portaali, johon on koottu 19 Suomen suosituinta muoti- ja lifestyleblogia. Sivusto tarjoaa lukijoilleen helpon tavan löytää ja seurata laadukkaita blogeja, joista jokainen on kuitenkin täysin itsenäinen, eli jokainen bloggaaja kirjoittaa postauksensa täysin omilla ehdoillaan. Bloggaajat saavat Indiedaysiltä palkkion tuottamastaan sisällöstä ja Indiedays puolestaan saa tuloja mainostilan myynnistä yrityksille. Indiedays siis huolehtii mainostilan myynnistä keskitetysti, jolloin bloggaajat voivat keskittyä bloggaamiseen.

Monet bloggaajat ovat myös luoneet blogilleen facebook-sivuston, jonne uusi blogikirjoitus voidaan linkittää, ja jolloin lukijat saavat tiedon uudesta postauksesta nopeasti. Facebook-sivulla blogaaja voi myös olla helpommin vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa.

Itseäni mainokset blogeissa eivät juurikaan haittaa. Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, että bloggaaja, joka saattaa käyttää useamman tunnin päivästään postauksen kirjoittamiseen, hyötyy siitä myös taloudellisesti. Mainokset eivät kuitenkaan saisi olla liian suuria tai räikeitä, ja mielestäni on myös reilua, että blogaaja ilmoittaa, jos postaus sisältää mainoslinkin. Bloggaus voi kuulostaa helpolta tavalta ansaita rahaa; kirjoitat pari postausta miten päiväsi on mennyt ja esimerkiksi esittelet sen päivän asukokonaisuutesi. Itse arvostan kuitenkin sen verran omaa yksityisyyttäni, etten ole valmis muutaman mainosroposen vuoksi siitä luopumaan.

Kuva: weheartit.com